Kasvua ja kehitystä tukien hyvinvoiva veronmaksaja

Blogi

Viime aikojen valtakunnallisessa uutisoinnissa on noussut esille suomalainen perusopetus ja siinä ilmenneet
ongelmat. Esillä on ollut mm. oppimistulokset, ryhmäkoot ja erityisen tuen tarpeessa olevien lasten opetus.
Huolta on niin opettajien ja oppilaiden jaksamisesta kuin myös lasten sekä nuorten oppimistuloksista.


Samaan aikaan uutisoidaan työttömyyden rinnalle nousseesta työvoimapulasta. Meillä Suomessa on suuri
ison kuvan hallinnan ja yhteisen työn tekemisen haaste. Paikallisesti esillä on lasten ja nuorten sosiaali- ja
mielenterveyspalvelut ja niiden riittävyys sekä tavoitettavuuden haasteet.


Näillä kaikilla on yhteistä yhtymäpintaa. Nämä ongelmat eivät ole syntyneet hetkessä eivätkä yllättäen.
Ongelmana usein on se, että niihin tartutaan vasta kun todetaan, että asiat ovat menneet jossain vaiheessa
pieleen ja on korjaavan työn tarve.


Vahva sekä pärjäävä yhteiskunta ja mahdollisimman hyvinvoivat kansalaiset ovat se, jolla me kansallisesti
pärjätään. Nuo kaikki edellä mainitut ongelmat ovat osoitus siitä, etteivät yhteiskunnan rattaat toimi kuten
pitäisi, ennakoivasti ja ajantasaisesti reagoiden ja tukien.


Varkaudessa on tehty vuosia työtä varhaisen tukemisen ja saavutettavuuden parantamiseksi. Siitä iso kiitos
alan ammattilaisillemme. Toivottavasti tämä työ jatkuu edelleen. Lasten kasvua ja kehitystä tulee tukea jo
neuvola-ajoista sekä varhaiskasvatuksesta lähtien, tukien perheitä ihan perusarjessa, ei ongelmalähtöisesti.
Perusopetuksessa täytyy huolehtia siitä, että lapsella ja/tai nuorella on tukea helposti tarjolla ja tätä
myöten riittävät valmiudet siirtyä toisen asteen koulutukseen. Kun valmiudet on hankittu, opinnot sujuvat
ja valmiudet opiskella sekä toimia yhteiskunnassa ovat kunnossa.


Aina ei tietenkään pärjätä ilman vahvempaa tukea. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tulisi kuitenkin
toimia kunnan toimijoiden kanssa ennakoivasti, hyvinvointia tukien. Kun on tarvetta vahvemmalla tuelle
ja/tai vaikkapa lasten ja nuorten erikoissairaanhoidolle, sitä tulisi tarjota ajantasaisesti, ei odottaen
ongelmavyyhden kasvua. Eikä sosiaali- ja terveyspalveluita tulisi nähdä ainoana ja yksinäisenä toimijana
hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisessä, vaan mukaan on otettava kumppaneina mm. liikunta- ja
kulttuuritoimijoita, nuorisotyötä jne.


Kokonaisuudessaan täytyisi painopiste siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja sen rinnalla
varmistaa toimivat hoiva- ja hoitopalvelut. Ei ole oikea tapa odottaa ongelmien syntyä ja sitten mietitään,
kuinka niistä selvitään. Ja kuka maksaa. Käänteinen toimintamalli on ihmisystävällinen ja myös
huomattavasti kustannustehokkaampi. Ajallaan tällä estetään osaltaan myös nykyisenkaltaisen työvoiman
kohtaanto-ongelman syntyminen.


Nyt syksyllä voimaan astunut oppivelvollisuusuudistus on askel hyvään suuntaan. Sen toteutuksessa ja
tuloksissa ratkaisevinta on se, tavoitellaanko vain sitä, että lakia toteutetaan vaiko että sen avulla katsotaan
kokonaisuutta tavoitellen sitä, ettei koulupudokkuutta edes toteutuisi. Tällöin sekä perusopetuksen että
toisen asteen koulutuksen puolella tulee olla riittävä seuranta ja turvaverkko, että orastaviin ongelmiin
tartutaan jo siinä vaiheessa tukien koulutuspolun etenemistä.


Kyse on kokonaisuuden näkemisestä, tavoitteiden asettamisesta – mitä varkautelaisille halutaan.
-Pia Hedman